So beautiful but so dark life

Alan oleen ihan loppu! Koko alku syksy on ollut ihan hirveetä. En viihdy lukiossa kovin hyvin, kun siellä ei kertakaikkiaan ole kavereitani. Enkä vapaa-ajallakaan oo nähny oikein ketään. Kuukauden sisään oon ollu tasan yhden kaverin kanssa kerran ja yhdissä poikaystäväni kaverin juhlissa. Ollaan me kyllä kullan kanssa yhdessä tehty vaikka mitä, mutta jotenkin kaipaan vaan välillä sitä sellaista rellestämistä kavereiden kanssa…

Niin ja että mua masentaa: oon liikkunu ihan hirveesti nytten pitkän aikaa, oon katsonu ihan hirveesti mitä suuhuni laitan, mutta paino pysyy vaan samana Ja en tiiä mitä oikein on tapahtunut tai oikeestaan paljonkin on tapahtunut, mutta mistä se johtuu, että en voi enää puhua vaikeista asioista poikaystävälleni. Oon niin yksin ja ärsyttää kaikki. Siis kyllä se kysyy mikä mulla on, mutta tiiän ettei se ymmärrä eikä edes yritä ymmärtää. Ja kun niillä on kotonakin kaikkee vaikeeta nyt. En pysty tukeen sitä vaikeissa asioissa, eikä se mua, ja kaikesta pitäis yhdessä selvitä.

Pääsispä sitä vaan hetkeks pois, johonkin ajattomaan tilaan rakkaan kanssa. Ei tarvis huolehtia hetkeen yhtään mistään.

Avainsanat: lukio, poikaystävä, syksy

Koko kesä on mennyt siellä sun täällä juostessa. On tullut nähtyä sukulaisia ja oltua mökillä. Lisäksi oon ollut hoitamassa mun serkkuja ja sain hieman taskurahaakin. Nyt oon viimesen viikon ollut ihan vaan kotona ja poikaystävän kanssa. Oon alkanut jo miettimään, että onkohan tämä meidän suhde enää kovin toimiva. Kun joka asiasta tulee riitaa ja oon muutenkin ollut aika ahdisitunut nyt lähiaikoina. En haluaisi erota, mutta jotain pitää kyllä tapahtua, että tämä suhde alkaisi taas tuntumaan ihanalta. Olen tietenkin osasyyllinen siihen, että suhteemme on muuttunut tälläseksi. En vaan jaksa enää tehdä mitään, eikä mikään huvita. Välillä tuntuu, että olis vaan ihana makoilla sängyssä kullan kanssa, ja jutella kaikista maailman asioista kokopäivä. Mutta poikaystävä taas haluaa olla pihalla ja pelata kaikkea ja mennä uimaan, oon ehkä maailaman tylsin tyttöystävä, mutta energiani on kadoksissa.
Reilu viikon päästä alkaa koulukin. Pääsin lukioon mihin hainkin. En tiedä mitä odottaa, monet kavereistani meni erikouluun ja ehkä hieman jännittää kenen kanssa siellä sitten oon. Onneksi poikaystäväni on myös lukiossa, niin on edes joku tuki ja turva sielläkin. Tupakin poltto on jäänyt kokonaan pois, ja toivon etten retkahda sitten kun koulut alkaa. Tänään näemme taas poikaystäväni kanssa, toivon että jaksan olla pirtee ja ilonen.

Avainsanat: kesäloma, poikaystävä, riidat

Ohhoh, kaksi viikkoa kului ihan liian nopeasti! Olin lomalla etelässä, ja oli kyllä ihan huippua. Ja sen takia en ole kirjoitellut mitään pitkään aikaan… Aurinko ja maiseman vaihdos olivat niin paikoillaan. Jotenkin sai tuulettaa hieman päätään, unohtaa kaikki turhuus ja keskittyä ainoastaan lomailuun. Tottakai poikaystävää tuli ikävä, mutta pieni ero teki ehkä ihan hyvääkin. Eikä Suomeen palaaminenkaan tuntunut niin kamalalta kun koulukin loppuu aivan kohta. Oloni on niin iloinen, kun tiedän mitä kaikkea kivaa on tulossa. Toisaalta myös olen hieman stressaantunut, kun pitäisi muistaa niin monta asiaa. Lomalla tietysti myös mässäilin ihan hirveästi, mutta ihme ja kumma paino oli silti pysynyt aikalailla samana. Tupakkaa meni kanssa, mutta otin nyt rennosti, enkä välittäiny mistään lakoista!

No tänään oli sitten aivan ihanaa tavata pitkästä aikaa kultaa! Alussa meinasi tulla itku, kun niin pitkän ajan jälkeen pääsi taas halaamaan ja pussamaan rakasta. Koko päivä meni niin putkeen, olimme kokoajan lähekkäin ja nautimme vain toistemme seurasta. Pitäisi olla toistekin jokin pitkä aika erossa, niin tajuaisi taas paremmin kuinka tärkeä toinen on <3 En tiedä miten olen löytänyt niin ihanan miehen, jonka kanssa selviää isommistakin riidoista, ja joka osoittaa rakkautensa aivan ihanalla tavalla. Tällähetkellä tuntuu maailman onnelisimmalta tytöltä!

Puhuin eilen yhden hyvän ystäväni kanssa monta tuntia puhelimessa yöllä. Koulussa kuuntelen toisen kaverini huolia, ja sitten vielä kolmas tekstaa ja angstaa kun ei jaksa herätä eikä tulla kouluun. Jotenkin kaikilla tuntuu asiat menevän päin persettä, ja olen sitten se jolle avaudutaan. Tottakai kuuntelen, niinhän ystävät tekevät, mutta kelle kertoisin omat huoleni. Tai ei tässä mitään kauheita huolia ole, mutta välillä se vaan helpottaisi kun saisi angstata jollekin. Meillä menee vihdoin taas hyvin poikaystäväni kanssa, joten hänen seurassaan yritän olla mahdollisimman pirteä, tai ainakin jättää angstaamiset pois. Kaiken lisäksi koulussa kavereillani on joku älytön riita, ja sen keskellä on mahdotonta olla. Kaikki puhuvat toisistaan paskaa ja ovat jonkun puolella. En todellakaan aio pistää lusikkaa siihen soppaan.

Tässä yksi päivä huomasin jotain hienoa, meinaan mennessäni vaa’alle huomasin painoni tippuneen joku 4 kiloa. Vitsi olin ylpee!! Nyt painan n. 58 kg, mä oikeesti teen kovasti töitä laihtumisen eteen ja tästä se lähtee!

Avainsanat: kaverit, painon pudotus, poikaystävä, riita

Ääh olen taas pahalla pääällä. Olen väsynyt, ahdistunut ja en edes osaa kuvailla tätä olotilaa. Jotenkin tämä elämä on tälläistä vuoristorataa, tai lähinnä parisuhteeni. Eilen riitelimme. En edes muista enää mistä se alkoi, luultavasti jostain pienestä asiasta. Poikaystäväni tietää minusta aivan kaiken. Minulla on ollut joskus ongelmia syömisen kanssa, tai on ehkä jonkin verran edelleenkin, ei tosin niin pahasti. Olen myös viillellyt, kun joskus elämä oli vaan niin synkkää. Tiedän että olen heikko ihminen, mutta olen kuitenkin kertonut vaikeista asioista poikaystävälleni, ja hänen pitäisi kunnioittaa sitä. Eilisessä riidassa hän käytti kuitenkin heikkouksiani minua vastaan. Hän haukkui minua säälittäväksi ja sairaaksi ja paljon pahemmillakin nimityksillä. Olin kuin maahan lyöty, ja itkuhan siinä tuli. Pahinta riidassamme oli ja on yleensäkin se että, vaikka se ei olisi minun syyni alan lopulta jopa miettimään olenko sittenkin tehnyt väärin. Tottakai meillä on myös riitoja jotka ovat syytäni, mutta eilinen johtui kyllä tasantarkkaan siitä että kumppanini oli pahalla päällä ja halusi purkaa kaiken minuun ja aloitti riidan jostakin pikkujutusta. Kyllä hän pyysi anteeksi, ja näki että satutti minua, mutta ei tälläisiä riitoja saisi tulla kauhean usein. Aina kun hän sanoo jotain oikein pahaa, se sattuu niin syvälle ja niin paljon. Pelkään, että jos nämä riidat eivät lopu, en jaksa enää, hajoan palasiksi. Pahinta on se, että rakastamme toisiamme niin paljon, ja sen takia toista on helppo satuttaa.

Avainsanat: paha olo, poikaystävä, riita

Vappu meni kyllä hyvin. Olin niin tyytyväinen kun poikaystävänikin osasi ottaa rennosti, ja oli tosi hauskaa kaikkien kavereiden kanssa. Illalla oli vaan tosi kipeä olo, kurkkuun sattui ja maha oli kipee. Ja sitten osalla kavereistani oli tullut jokin kamala riita vappuna, ja on aika raskasta kuunnella nyt sitä selän takana paskan jauhamista. Mutta yllättävän onnistunut viikonloppu oli, ja poikaystäväni osti minulle ihanan pinkin sydänilmapallon. Ja muutenkin oon tosi onnellinen, että vappuna oli kivaa kullan kanssa. Rakastan sitä <3

Harmillisempi juttu on kamalan huono itsekurini. Olen ahminut herkkuja vaikkka kuinka paljon viime päivinä, ja nyt kärsin pahasta olosta varsinkin omatunnon kohdalla. Kaikki minkä eteen olen töitä tehnyt, kaatuu noin vaan. Pakko huomenna syödä super terveellisesti!! Ja masentaa kun olen aina niin väsynyt etten jaksa mitään tehdä, varsinkaan lenkkeillä. Eikä vappu kyllä todellakaan ollut mikään savuton. Pitäisi nyt vaan saada kuria tähän elämään. Pakko vaan ajatella, että kyllä tää tästä!

Avainsanat: itsekuri, poikaystävä, vappu

Mun poikaystävä on ihana, viihdyn sen kanssa, rakastan sitä, kaikki on meillä niin hyvin, joten en ymmärrä miks se tekee tätä mulle. Se yrittää hallita mua, määräillä ja päättää mun puolesta. En pysty elään jos mua rajotetaan. Oon aika spontaani ja mun on pakko saada tehdä niin kuin haluan. En tee mitään sellaista mikä satuttais sitä, joten miks se kieltää multa sellaisia asioita kuten kavereiden kanssa hengailun myöhään ja juominen ja kaikkee muuta sellaista. Se yrittää oikeesti vangita mua ja mä en pysty juokesemaan pakoon, koska rakastan sitä. Se lupas että se antaa mun olla vapaampi, ja vappuna ois sitten näytön paikka. Viikonloppua odotellessa…

Avainsanat: hallita, poikaystävä

Oli siis hyvä päivä. Koulussa en polttanut yhtään, en ole syönyt oikeastaan yhtään herkkuja, olin reeneissä (unohdin kertoa aikaisemmin että harrastan taitoluistelua pari kertaa viikossa) ja ehdin näkeä kultaakin. Aamulla söin puuroa, koulussa  pari välipalakeksiä ja jotain ruokaa, kotona taas puuroa ja leipää, ja sitten olen vielä napostellut viinirypäleitä. Reenien jälkeen tuli hyvä olo, kun jaksoin painaa täysillä.

Sitten yks harmillisempi juttu, sillä exäni, joka jätti minut noin vuosi sitten otti pitkän ajan jälkeen yhteyttä. Tai olemme me nähneet useasti, muttemme oikeastaan jutelleet lainkaaan. Meni aika kauan silloin että toivuin erosta, koska jätkä petti toisen kanssa, ja nyt hän tulee itkemään että kaduttaa, ja itse olen jatkanut elämääni. Siis tottakai tekee ihan hyvää puhua pitkästä aikaa, mutta tuli kaikki vanhat jutut mieleen…

Voisin kertoa hieman siitä ajasta. Sen jälkeen kun me erottiin kaikki lähti alamäkeen, vietin niin sekavan kesän että huh huh. Ryyppäsin puolituttujen kanssa monena iltana myöhään ja nukuin päivällä. Yksi poika särki taas kerran sydämeni ja kaveripiiri vaihtui ihan kokonaan. Syksyllä eksyin yhden kaverini kautta sellaiseen porukkaan, mikä ei ollut ihan hyvää seuraa, ihastuin taas kerran ja taas kerran tuli siipeen. Siinä vaiheessa tuli sellainen ihme fiilis, että millään ei ole enää mitään väliä. Tottakai yksi poika tarjos auttavaa kättä sitten, se oli sellanen seko joka veteli kaikkia aineitaja, ja tarjos sitten mullekkin. Yhtenä iltana sitten mietin että tää ei voi olla totta. Keväällä olin vielä kunnon oppilas koulussa, harrastin paljon liikunta ja kaikki kaverit oli ihan erilaisia. Olin oikeesti silloin syksyllä pohjalla. No se yks huumehörhö koetteli kyllä aika paljon mua. En edes tajunnu silloin, että se manipuloi tosi pahasti, väitti rakastavansa minua ja tottakai herkkänä tyttönä säälin sitä, koska en todellakaan tuntenut samoin, mutta sitten se alkoi uhkaileen tappavansa ittensä ja kaikkee, olin ihan sekaisin, kun luulin sen olevan mun syy. Kai minulla sitten on joku suojelusenkeli, kun pääsin eroon siitä tyypistä, sillä se muutti pois ja lopulta en ollu missään tekemisisssä niiden muidenkaan kanssa. Ja pari mun ystävääkin sai puhuttua mulle järkeä ja sitten tapasinkin jo tän mun nykyisen poikaystävän, joka on saanu pidettyä mut oikeella polulla. <3

Pakko sanoa että jotkut pojat osaavat kyllä todella satuttaa. Onneksi ei kuitenkaan kaikki.

Avainsanat: menneisyys, pojat, sekoilu

Ajattelin vihdoin rekisteröityä tänne, jotta saisin hieman ajatuksiani purettua. Tähän alkuun voisin hieman esitellä itseäni. Olen siis nyt 9. luokalla ja syksyllä aloitan lukion. Perheeseeni kuuluu äiti, isä, pari vuotta nuorempi pikkuveli ja koira. Olen seurustellut kohta puoli vuotta minua pari vuotta vanhemman pojan kanssa, jota rakastan, ja joka on tärkeintä tämän hetkisessä elämässäni. Hengailen sillointällöin kavereiden kanssa, yritän urheilla mahdollisimman paljon ja silloin kun olen rahoissani shoppailen. Haluan lopettaa tupakoinnin, jonka retkahdin aloittamaan viime kesänä, laihdutan ja haluan päästä tavoitteisiini. Valitsin blogilleni nimen So beautiful, but so dark life, koska olen oppinut tässä vuoden aikana että minussa on kaksi puolta, ja niistä haluan kertoa enemmän.

Avainsanat: esittely